Saatavilla: Windows,Playstation 3,Playstation 4,Xbox 360,Xbox One.
Pelattu: Playstation 3
Hinta: Playstation Store: 19,95€. Steam: 19,99€ (Hinta merkattu 30.5.2016)
Ikäraja: K16
HUOM! Allaoleva teksi sisältää spoilereita pelistä, lukeminen omalla vastuulla.
Yhden miehen pelimaailman käsiin päätyi toisena pelinä vuonna 2015 julkaistu, ehkä hieman Indiemäinen seikkailupeli Life is strange. Life is strangin on kehittänyt Dontnod Entertaiment (samalta kehittäjältä myös toinen tunnelmallinen seikkailupeli, Remember Me) , ja julkaisijana on toiminut Square Enix.
Life is strange sijoittuu fiktiiviseen kaupunkiin nimeltä Arcadia Bayhin. Päähenkilönä pelissä toimii Blackwell Academyssä opiskeleva Maxine Caulfield, tuttavallisemmin Max. Life is strange on kuvattu third person -muodossa, ja pelimoottorina on käytetty Unreal Engine 3:sta. Alunperin Life is strange on julkaistu viitenä eri ''jaksona'', aikavälillä 30.1-20.10.2015, mutta nykyään sen voi ostaa kokonaisena pakettina.
Tapahtumapaikkana Arcadia Bay
Peli alkaa Maxin näyllä tornadosta, joka lähestyy Arcadia Bayta. Max jää näyssään majakan alle, ja sätkähtää hereille luokkahuoneessa. Hetken kuluttua, Max menee vessaan, jossa tapahtuu kummia. Vessaan saapuu mies ja nainen jotka riitelevät, ja mies ampuu naisen. Max säikähtäneenä hyppää apuun, ja hetken kuluttua herääkin uudestaan luokkahuoneesta. Max näin oivaltaa että hän voi kelata aikaa taaksepäin. Tästä alkaakin uskomaton seikkailu, johon liittyy vanhoja ystävyyssuhteita, pelkoa, vihaa, inhoa, sekä tietenkin hirmumyrsky joka on pyyhkäisemässä koko Arcadia Bayn historiankirjoihin! Ajalla leikkimisellä voi olla myös vaaransa ja riskinsä, mutta onko riskien otto Arcadia Bayn vuoksi välttämätöntä? Kaikilla valinnoilla on merkitystä, joten valitse tarkkaan, mitä sanot ja mitä teet.
Perhosvaikutusta ja juonenkäänteitä
Life is strange on peli, jota ei kovin lyhyesti voi lähteä kuvailemaan. Pelin visuaalisuus poikkeaa hyvin nykyajan pelitarjonnasta. Life is strange ei lähtenyt kilpailemaan realistisimmilla grafiikoilla, vaan peliin luotiin aivan oma visuaalinen maailmansa, joka luo pelille loistavan tunnelman. Musiikki toimii myös pelissä loistavasti. Visuaalisuus yhdistettynä rauhalliseen musiikkiin luo rauhoittavan tunnelman, ja tempaisee pelaajan pelimaailman sisälle. Itse henkilökohtaisesti tykkäsin pelissä käytetyistä valotuksista, väreistä sekä pelin taustoista. Metsiin, taloihin yms. on panostettu, ja sen huomaa. Maailmaa ei ole jätetty tyhjäksi, vaan kaikki on mietitty loppuun asti, antaen täydellisen kuvan Arcadia Baysta, ja maailmasta jossa Max elää.
Pelin alussa jo varoitellaan, että kaikki pelaajan tekemät valinnat, tulevat vaikuttamaan lopputulokseen. Tämä varoitus luo tietynlaisen jännityksen peliin. Alussa valintojaan ei ehkä niin tarkasti osaa pohtia, mutta pelin edetessä, myös tekojen merkitystä alkaa pohtimaan yhä enemmän ja enemmän. Lopulta ehkä hieman liiallisuuksiin, mutta aina niistä selvitään. Pelistä löytyy kokonaisuudessaan yllättävän paljon kohtia, joissa tulee nk. ''juonivalinta'', eli valintoja jotka vaikuttavat selvästi pelin juoneen. Peli psyykkaa mukavan psykologisesti pelaajaa tämän miettiessä valintojaan. Pelin aikana ainakin itselleni selvisi, että valinnat jotka oletin johdattavan minut tiettyyn suuntaan, lähtivätkin johdattamaan ihan eri polulle.
Peli vie pelaajan äkkiä mukanansa. Alusta alkaen juonenkäänteitä alkaa syntymään. Tyttö jonka pelastat ampumiselta on Chloe, Maxin lapsuuden ystävä, joka on ajautunut eri polulle Maxin lähdettyä, ja tämän isän kuoltua. Yhdessä Max ja Chloe alkavat selvittämään ampumistapausta, ja sitä, minne katosi nuori opiskelija tyttö, Rachel?
Vaihtoehtojen määrä pelissä on myös huimaava, lähes jokaisen hahmon kanssa pystyy juttelemaan edes hieman pelin aikana, ja osalla jutteluhetkistä on pitkäkestoisiakin vaikutuksia pelin etenemisen kannalta. Aikaa kuluu todella paljon jokaisen keskustelun loppuun saattamiseksi, ja vaihtoehtojen tarkasteluksi. Ajan kelaaminen tulee erittäin tutuksi näissä keskusteluissa, vaihtoehdot saattaa käydä useaankin otteeseen läpi, jotta tulee varmasti omasta mielestään valinneeksi sen oikean lopun keskustelulle. Sama vaihtoehtojen määrä koskee myös esineitä. Maailmasta löytyy todella paljon esineitä joita tutkia, ja osa niistäkin tottakai vaikuttaa peliin. Osa avaa uusia keskusteluvaihtoehtoja, ja osa voi paljastaa yllättäviäkin käänteitä..
Pelistä löytyy myös x määrä valokuvia, joita voi ottaa. Joten pidä silmät auki!
Peli luo hyvin, voisiko sanoa jopa illuusiota siitä, että pelaaja kuvittelee tietävänsä pahiksen nimen. Alkumetreillä sitä luulee jo tietävänsä, kuka kidnappasi tämän tytön, ja minne tämä on viety. Mutta loppua kohden alkaa aivot räjähtämään. Peli hienosti ohjaa pelaajaa koko ajan samaan suuntaan, jolloin tuudittautuu turvallisuuden tunteeseen, että näin tämän on mentävä, ja peli ohjaa sinua oikean rikollisen jäljille. Todellisuus on tietenkin toinen, mutta sen saakoon jokainen itse selvittää.
Jälkipuinti
Peli on pelattu, ja valitsemasi loppu on tapahtunut. Pelillä on kaksi vaihtoehtoista loppua. Vaihtoehto 1: Uhraa Chloe, ja pelasta Arcadia Bay.
Vaihtoehto 2: Uhraa Arcadia Bay, ja pelasta Chloe.
Vaihtoehtoja piti hetken aikaa miettiä. Uhratakko kokonainen kaupunki, ja ihmiset siellä, vain sen takia että olet tehnyt hirveän työn pelastaaksesi yhden ihmisen? Päätin lopulta uhrata Arcadia Bayn. Pelin loppu jättää hetkeksi miettimään. Kaupungin uhraamisen jälkeen, Max ja Chloe ajavat kaikessa hiljaisuudessa kaupungin läpi, ja jatkavat matkaansa. That's it. Toisaalta, kun alkaa puntaroimaan, tuohon videoon on hyvä lopettaa peli. Pelin juoni on jo selvä, ja lisätehtävät turhia. Pakko sanoa, että pelin aikana kehittyy eräänlainen tunneside hahmoihin, joka vaikuttaa lopputulokseen. Peli herättää niin monenlaisia tunteita, että niitä pitää Suomalaisen heteromiehen hetki suodattaa ennenkuin voi edetä. Tämä on sitä nykyajan pelien kehitystä. Pelit herättävät enemmän tuneita ja ajatuksia, ja kertovat omaa tarinaansa, pikemminkin kuin ovat vain viihdettä. Life is strange on tästä loistava esimerkki.
Vaihtoehto yksi taas luo pientä ristiriitaa. Pelissä selviää, että ajan kelaaminen aiheuttaa maailman sekoamista. Ajanrakenne muuttuu, ja koko maailma muuttuu vain sen takia, kun Max muuttaa menneisyyttä. Jos valitset vaihtoehdon yksi, Max kelaa aikaa takaisin vessahetkeen, jossa Chloe saa surmansa. Eikö tämä synnytä jo eräänlaisen paradoksin? Jos ajan kelaaminen muuttaa ajanrakennetta, eikö noin pitkä kelaus, ja kokonaisen viikon poistaminen muuttaisi ajanrakennetta pahemmin, kuin muutamat yksittäiset valinnat?
Jos unohdetaan nämä pienet ristiriidat, peli saa mielestäni arvoisansa lopun. Pelin varrella huomaat kuinka tekemäsi päätöksen vaikuttavat pelin kulkuun, eivätkä aina toivotulla tavalla. Itse olen pohtinut syvästi, että uhrasinko yhden hahmon vahingossa pelin aikana, vai en? Kysymys johon saan vastauksen vain uudella pelikerralla (tai youtubesta), mutta toisaalta, Life is strange on peli, jonka pelaisi uudestaan läpi.
Pelin moniosainen juoni pysyy loppuun asti kasassa, ja palvelee tarkoitustaan. Missään välissä ei tule mieleen ajatusta, että juoni olisi katkennut,vaan monihaaraiset juonikappaleet palaavat takaisin yhteen pelin edetessä loppua kohti.
Juonenkäänteet olivat jopa yllättäviä. Taas otetaan esille pelin psykologia. Alusta alkaen tunnet tiettyä hahmoa kohtaan vihaa ja epäilet kaikkea mitä hän sanoo, mutta onko hän loppujen lopuksi niin paha, vain katsotko asiaa vain väärästä kulmasta?
Loppuarvosana
PLUSSAT MIINUKSET
+ Juonen kestävyys - Hidas tempoisuus
+ Hahmot, sekä heidän tarinat / roolit
+ Visuaalisuus
+ Kontrollien selkeys
+ Vaihtoehtojen määrä
Allekirjoittaneen oli vaikea keksiä pelistä huonoja puolia. Yksi voisi olla että se loppui, mutta siitä ei kaiketi voi rokottaa pisteitä? Loppuarvosanaksi siis annettakoon 9/10
Jos löytyy parikymppiä ylimääräistä, Life is strange on ehdottomasti mukavaa vaihtelua nykyajan first-person shootereihin, ja tuo isoa kredittiä tarinapohjaisille peleille tänä harmaana aikana. Erityisesti tunnelmallisista peleistä pitäville, Life is strange on ehdoton hankinta.
Pelaisinko uudestaan läpi?
- Toinen pelikerta on tällä hetkellä menossa!
Echochromea kun alkaa pelaamaan, ensimmäiset 5 minuuttia tuntui kestävän ainakin puoli tuntia. Pelimekaniikka kusee välillä niskaan heti kunnolla. Peli kuitenkin perustuu käytännössä 3D- mallinnukseen, ja sen hyödyntämiseen, mutta tuntuu ettei sitä ole ihan loppuun asti ajateltu. Peli on paikoittain turhan tarkka palikoiden sijainnista. Esteitä ei ole, mutta hahmo vain tökkii paikallaan, kun käännät palikan millin vasemmalle, ja millin takaisin tismalleen samaan asentoon kuin aiemmin, hahmo yllättäen alkaakin liikkumaan. Joten turhautumisia on saatavilla paljon. Myös kameran liikkuminen aiheuttaa paikoittan turhautumista. Kameran kontrollit ovat simppelit, ja kameraa ohajataan tateilla, joten rakettitiedettä se ei ole, mutta kuvakulma saisi liikkua nopeammin. Tuntuu että menee ikuisuus saada kamera oikealle kohdalle, ja sitten vielä millin tarkasti asennettua. 
