I Am Alive

                              HUOMIO!
Alla oleva teksti sisältää spoilereita, joita ei ole piilotettu. Lukeminen oman pelinautinnon uhalla sallittu.

Official kansikuva.

Saatavilla: Playstation 3, Xbox 360 & Microsoft windows.
Pelattu: Playstation 3.
Hinta: 14,95€ (Playstation Storesta. Hinta merkattu 30.5.2016)
Ikäraja: k18

Ensimmäisenä allekirjoittaneen tarkkaan syyniin joutui peli nimeltään I Am Alive.

I Am Alive on vuonna 2012 Ubisoft Shangain kehittämä ja Ubisoftin julkaisema toimintaseikkailu. I Am Alive sijoittuu post-apocalyptiseen New Haventoniin, jota riivaa toistuvat maanjäristykset, resurssipulasta johtuva väkivaltaisuus ja hiekkamyrskyt.Tapahtumaa joka on saanut aluilleen tämän kaiken, kutsutaan tyylikkäästi nimellä ''The Event''. Peli pelataan pääosin third personissa. Tätä kuvakulmaa käytetään kävelyyn, kiipeämiseen yms., mutta peli vaihtuu first personiksi, ainakun päähenkilömme tähtää aseella. Omasta mielestäni tämä oli ihan kiva vaihto. First person helpotti ampumista, mutta koko peliä ei ko. kuvakulmalla haluaisi pelata.

                                   Juoni
Peli saa alkunsa, kun päähenkilömme, mies joka on selviytynyt ''the eventistä'' palaa kotikaupunkiinsa vuosi tapahtuneen jälkeen, tavoitteenaan löytää hänen vaimonsa ja tyttärensä. Päähenkilömme kuvaa matkaansa videokameralla, joista näemme välillä pätkiä, naispuolisen ihmisen katsomana. Kuka on tämä henkilö joka katsoo videoita? Selvittäkäämme se.

Ensimmäisenä tehtävä on nk. introtehtävä, joka tutustuttaa hyvin pelin kontrolleihin ja pelimekaniikkaan. Tehtävänä on ylittää vaurioitunut silta kiipeämällä erinäisten palkkien ja esteiden ylitse. Jottei peli menisi liian helpoksi, päähahmolla on vain tietty määrä staminaa ja hitpointseja käytössä. Stamina kuluu aina kun päähahmo kiipeää, hyppää tai liukuu putkia pitkin alas. Hitpointsit taas kuluvat luonnollisesti iskujen ja putoamisten johdosta. Stamina osoittautuukin alussa vaikeaksi tapaukseksi. Sitä joutuu alusta alkaen pitämään silmällä, jottei päähahmon tarvi tehdä pakkoliikkeitä, jotka kuluttavat staminan maksimimäärää. Staminaa, sekä hitpointseja on mahdollista saada lisää erilaisilla resursseilla, joita on piilotettu ympäri kaupunkia. Esimerkkeinä toimikoon limsatölkit, astmapiiput, adrenaliinipistokset ja ruoka. Resursseja löytyy pelin edetessä yllättävän hyvin, ja allekirjoittaneella jäi piheytensä vuoksi vielä paljon ylinmääräistäkin pelin päätyttyä. 

Ensimmäinen tehtävä puhuu jo karua kieltään pelimekaniikasta. Kontrollit ovat kiipeillessä todella herkät, ja vääriä liikkeitä tulee helpostikin tehtyä. Hahmo ei välttämättä kiipekkään oikeaan suuntaan, vaan päättää liikkua herkistä kontrolleista johtuen väärään suuntaan, josta sakotetaan tietenkin menettämällä hieman staminaa. Parin kiipeilykerran jälkeen kontrolleihin onneksi tottui, mutta askelvirheitä tuli silti pelin loppuun asti.

Varsinainen juoni alkaa kun silta on ylitetty. Päähenkilömme löytää vanhan kotinsa, joka on tyhjä. Hän löytää kirjeen, jossa hänen vaimonsa selittää etteivät voineet jäädä kotiin, vaan ovat lähteneet etsimään turvaa. Tästä tyrmistyneenä päähenkilömme vannoo videolle löytävänsä heidät, ja pyytää anteeksi ettei ole ollut heidän tukenaan tapahtumien aikana. Poistuttuaan talosta, hän löytää pienen tytön puistosta, jota luulee tyttärekseen. Tyttö kuitenkin pakenee, ja häntä pitää jahdata hetki katuja pitkin. Lopulta tyttö löytyy, ja hänen kimpussaan on joukko vihollisia. Nän pääsemme tutustumaan kontrolleihin tappelemisen suhteen. Päähenkilöllämme on pelissä käytössä neljä erilaista asetta, machete, pistooli, jousipyssy ja haulikko. Kun riitapukarit on voitettu ja tappelemisen jalo periaate ymmärretty, on aika jatkaa matkaa. 

Mein ja päähenkilömme ensikeskustelu.

FPS-kuvakulma.

Tytön nimeksi Paljastuu Mei. Mei on hukannut äitinsä, ja tarvitsee apua. Meillä on mukana radiopuhelin, jonka kautta päähenkilömme juttelee Henry nimisen miehen kanssa. Henry kertoo että heillä on suojapaikka, johon Mei pitäisi kuljettaa. He lähtevät yhdessä matkaan, mutta hiekkamyrsky pysäyttää heidät, joten he menevät suojaan paikalliseen ostoskeskukseen, jossa selviää että Meillä on kuumetta. Henry neuvoo päähenkilöämme etsimään armeijan varustelaatikon, jossa on antibiotteja. Laatikko löytyy rakennustyömaalta, jonne päästäkseen on kiivettävä useamman esteen yli, ja lahdattava vihollisia. Kun Mei on parannettu, he jatkavat matkaa Henryn luokse. Perille päästyään ilmenee, että Henry on halvaantunut vyötäröstä alaspäin, ja pyytää päähenkilöämme etsimään radiolähettimen maalle ajautuneesta laivasta. Kun laiva on tutkittu ja radio on viety Henrylle, Henry alkaa luottamaan päähenkilöömme. Henry kertoo että Mein äiti on luultavasti kidnapattu, ja häntä pidetään paikallisessa hotellissa vankina. Päähenkilö löytää hotellista useita vihollisia, nk. ''jengiläisiä'', jotka pitävät naisia panttivankeinaan. Muutaman vaihdetun luodin ja piinaavan minuutin jälkeen Mein äiti Linda, on pelastettu, ja toimitettu Henryn luo elossa. Henry kertoo että on saanut radiolla yhteyden laivaan, joka on tulossa pelastamaan heitä, kunhan vain löytävät heidät. Päähenkilömme tehtävän on järjestää ilotulitusraketeilla nuotio, jotta laiva osaa ankkuroida oikeaan satamaan.

Lopulta laiva on tulossa satamaan, jossa selviää että Mei ja Henry ovat kadonneet. Heidän kimppuun on hyökännyt joukko jengiläisiä, ja Mei on lähtenyt pakoon. Linda ja päähenkilömme hajaantuvat etsimään Meitä, ja löytävät hänet pian piilostaan. Linda ja Mei menevät laivaan, mutta päähenkilömme ei astu siihen.

Peli päättyy videokuvaan, jossa päähenkilömme kuvaa lähtevää laivaa. Laivan lähdettyä, päähenkilömme kertoo kameralle, että aikoo pelastaa tyttärensä ja vaimonsa. Sitten video katkeaa, ja kuva astuu kauemmas kameran ruudusta. Videon katsoja, nainen, joko päähenkilömme vaimo tai tytär, alkaa itkemään. Kamera jatkaa etenemistään taaksepäin, ja pöydältä löytyy päähenkilömme tavarat, joita hän on kantanut mukanaan. Tämän jälkeen ruutuun tuleekin loppupisteet, ja lopputekstit voivat alkaa!

Pelin viimeinen kuva. Taustalla näkyy itkevä nainen, joka on juuri katsonut päähenkilömme kuvaamat videot. Pöydällä näkyvät päähenkilömme tavarat.

                                                Jälkispekulaatiot

Päättyykö peli todella tähän? Ikävä kyllä. Pelin loppuminen jättää ikävän aukon tarinaan. Meille ei selviä päähenkilömme kohtalo, löysikö hän etsimänsä, vai ei. Myös Henryn kohtalo jää auki, sillä Henry ei laivaan tullut, mutta hänet voi löytää ennen laivan lähtöä istumasta maassa.

Mutta hetki! Entä jos pelillä on toisenlainenkin loppu olemassa?

Vihaisen googlettamisen jälkeen selviää, ettei vaihtoehtoista loppuakaan ole. On vain teorioita, miten peli päättyi. Erään lähteen mukaan, pelin loppu jätettiin sellaiseksi kuin se on, pelin viivästymisen vuoksi. Peli esiteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008. Vuonna 2010 Ubisoft ilmoitetti, että peliä ollaan tekemässä uudelleen, käyttäen samaa moottoria kuin Ubisoftin toisessa toimintaseikkaulussa, Splinter Cellissä.

Toisen lähteen mukaan tämä oli vain ensimmäinen osa I Am Alive sarjaa, ja peli olisi saamssa jatkoa. Näin 4v pelin julkaisemisesta, voidaan kai todeta että jatkoa ei tule. Kiukku on nieltävä ja loppu hyväksyttävä. 

Pelin yllättävä loppuminen jättää tosin omalla tapaa hyvän fiiliksen. Peli on läpi, se oli yllättävän hauska ja hyvä pelata, ja nyt voi itse miettiä miten peli päättyi. Päättyikö se päähenkilömme kuolemaan, vai löysikö hän lapsensa, ja videota katsova henkilö vain purskahtaa kyyneliin nähtyään millaisen taipaleen päähenkilömme on tullut? Sen voit itse päättää. Toisella kädellä taas, loppu tuli aivan puskista. Peli päättyi tönkösti kesken tehtävän, loppua ei alustettu. Se vain ilmestyi ruudulle. Jokainen tehköön oman johtopäätöksensä pelin loppumisesta. Minä nielen kiukkuni.

Allekirjoittaneella kesti 4h 34min pelata peli läpi. Loppupisteet olivat 88, autettuja sivuhahmoja 11. Pisteitä sai pelin suorittamisesta, autetuista sivuhenkilöistä (joita on kaiken kaikkiaan 20. Yhdeltä heistä saa haulikon, kun häntä on auttanut), moraalista (varastaako ihmisiltä resursseja), ja siitä, ettei syö ihmislihaa pelin aikana. Maksimipisteet ovat 120.

Grafiikat olivat suurimman osan ajasta hyvät. Peli ei lähtenyt junnaamaan kertaakaan, ja kaikki taustat latautuivat pelin mukana hyvin. Hiekkamyrsky, joka pelissä velloi, vaikeutti tietenkin näkyvyyttä, muttei missään vaiheessa blokannut sitä kokonaan. Peli muuttui tosin snadisti rakeisemmaksi hiekkamyrskyn aikana, tämä tosin oletettavasti oli ihan suunniteltua. Latausajat eivät olleet liian pitkiä. Pisin latausaika taisi olla 20sek. Peli on loppuunsa kevyt, joten ei siinä ihmeellisiä latausaikoja kuulukkaan olla.

Juoni pysyi ikävään loppuun asti kasassa. Tarinaan ei tullut aukkoja, ja hahmot sopivat juoneen hyvin, ja hahmodynamiikka pelasi. Kenestäkään juonen kannalta tärkeästä hahmosta ei koitunut haittaa. Tekoäly seurasi hyvin npc:itä, ja turhautumisia hahmojen tyhmyyteen ei tullut. 

   PLUSSAT                                                                                 MIINUKSET  
+ Pelattavuus                                                                               - Kontrollit kiipeilyssä
+ Kasassa pysyvä juoni                                                               - Ruudun pimeys
+ Vaikeustaso sopiva                                                                  - Tehtävien toistuvuus                        
+ Latausajat                                                                                 - Tylsät taistelut
+ Third person - first person vaihtelu

Loppuarvosanaksi annettakoon 6/10

Pelissä olisi voinut olla hieman erilaisia tehtäviä. Suurin osa tehtävistä noudatti samaa kaavaa, ja vihollisten tulo ei enään loppuvaiheessa edes yllättänyt, vaan pikemminkin turhautti.
Tappeluun olisi pitänyt panostaa, mahdollisia liikkeitä oli vain muutama, ja viholliset keskeyttivät iskut turhankin helposti.
Kartta oli pelissä tehty hyvin. Pieniä epäselvyyksiä etenemisen kanssa oli, mutta niihin löytyi aina lopulta ratkaisu.
Loppu kaivertaa vieläkin. Seikkaulua olisi halunnut jatkaa. Minne jäi Henry? Löytyikö vaimo? EPÄTIETOISUUS RAASTAA!

Pelaisinko pelin uudestaan?
- Vaikeammalla vaikeustasolla, kyllä.